Nekocon 2011, eli kuinka hikoilin Kuopiossa

Olen tässä hellettä ja ylipäätään lämpöä kammoavana ihmisenä ihmetellyt että miten se voi olla meille peräpohjoisille niin hankalaa kasata toimiva ja järkevä ilmastointi, kun se onnistuu niin monilta muilta niin hyvin? Suomalainen julkisten tilojen ilmastointi on täysin ala-arvoista höpöhöpöä, ja sekös minua ottaa päähän.

Nekoconissa ilmastoinnin failaaminen (joka Anikia lukemalla selvisi itseasiassa täysin järjettömäksi alunperinkin eikä rikkoutumisesta aiheutuneeksi) oli oikein mainio aloitus conille joka on (ainakin meidän piireissä) tunnettu kahdesta asiasta: 1) Vitun Kylmistä Öistä, ja 2) Vitun Kuumista Päivistä. Ensimmäinen kohta ei pätenyt (tähän tosin auttoi se, että tänä vuonna mökkien ovet olivat oikeasti oviaukkojen kokoiset) mutta toinen päti. Ja Musiikkikeskus muuttui hikimajaksi. Ja se näkyi. Ja haisi.

Cosplay päällä on toki aina "hauskaa" lämpimällä säällä, sillä kuten pohdimme ryhmässä viikonlopun aikana: sopivan lämmintä/viileää/mukavaa pukua ei ole olemassakaan, vaan aina on jokin vialla. Itse arvasin että lämmintä on, joten valitsin sentään puuvillaisia kankaita että ei kävisi kuten viime kesänä polyesterisukkani kanssa kävi (joka muuten piti pestä kahdesti ennen kuin hienhaju lähti - naminami). Kerroksia tosin kertyi, joten melkoisen hiki oli, ja kaikki ne kerrokset kosteina. Naminami taas.

Pahin hirvitys tapahtui heti lauantai-aamuna. Vastavärjätty oma tukkani päätti valuttaa pinkkiä hikeä vaaleansiniselle paidalleni, ja tuloksena oli hivenen kirjava paita. Sillä piti sitten mennä lauantai, ei auttanut. Loppupäivästä huomasin myös että osa peruukin punertavuudesta ei tullut vaaleanpunaisista kuiduista jotka siihen ujutin, vaan olivat sitä samaa pinkkiä hikeä. (Meitsi on niin naisellinen että hikoilenkin pinkkiä.) Onneksi illan pesuoperaationi tuotti tulosta, ja sain kuin sainkin astianpesuaineella tahrat pois (ja kylmässä vedessä vielä - eat me, Vanish OxiAction!).

Noo, sitkeästi näkyi porukka sisseilevän. Tietääkseni SPR:n väki ei joutunut ronttaamaan pyörtyneitä conittajia pois muiden jaloista, eikä ambulanssikaan käynyt tekemässä kuin harjoituskeikkoja. Muutamat vemppausvammat siitä viuhkojen heiluttelusta ehkä tuli, mutta siinä varmaan se. Muutamia ihmisiä kävi pukuvalintojen vuoksi ihan todellakin sääliksi, siellä näkyi sen verran tuhtia varustustakin.

Oma pukuni oli kuitenkin varsin ilahduttava tapaus! Sen sijaan että päkiäni olisivat itkeneet tuskasta, pystyin kävelemään niillä maltillisilla koroilla koko päivän ilman suurempia tuskia, ja pukukaan ei painanut kuin vähän vyötäröltä (koska sukkanauhaliivini oli pelkkä kuminauha). Liikkumisvaikeuksia ei ollut, pystyin kantamaan oman kassini ja kaivelemaankin sitä. Kaikki sujui! Sheryl menee kyllä ehdottomasti uudelleenkäytettävien pukujen kansioon, eli ei pahvilaatikkoon vaan rekkiin roikkumaan (jahka käy huolellisella pesulla). Muutamat myös jopa tunnistivat, vaikka Macross Frontierin puvuista leffapuvut ovat vähemmän tunnettuja. Kuviakin ottivat, ihan tuntemattomat! Mieletön-Jussi myös kuvasi muutamat napsut sunnuntaina, koska aina pitää olla kuvia Eeppisestä Seinästä. Kaikenkaikkiaan siis omalta osaltani, oikein onnistunut viikonloppu cosplayn kannalta.

No entäs se Nekocon muuten? Lyhyesti: tämä ei ollut se coni johon rannekkeeni ostin. Nekoconit '06 ja '08 olivat eeppisiä, jälkimmäinen oikein erityisen sellainen. Tämä vuosi? No, ihan selkeästi järjestäjät olivat uusia, koska yhtäkkiä huippuconilla oli niitä ekavuotisen conin vauvaongelmia. Tai ehkä en tiedostanut monia näistä ongelmista aiemmin, tiedä häntä. Itsessäni ärsytystä aiheutti kovasti esim. sivuovien käyttökielto, koska mielestäni on aivan järjetöntä blokata tuollaisessa tilassa ovet, jotka tod. näk. vähentäisivät sitä pääovien ruuhkaa. Ja pääovista puheenollen, miksi sieltä oli avattu vain yksi ovi? Miksi kulkeminen ruuhkautettiin siihen, kun ovia olisi saanut järkevästi avattua useamman ilman että rannekkeita valvovat järkkärit olisivat joutuneet jonkinlaiseen työkoomaan. Itsestäni se yksi onneton ovi tuntui kovin ahtaalta, kun siitä yritti tunkea porukkaa sekä sisään että ulos. Lieneekö syy sitten blogaajan omassa leveässä perässä.

Toisekseen, en tiedä kenen linjaus tämä oli, mutta haukun sen silti. Pahoittelut jos oli jonkun tutun, olisin varmaan hellempi puhtaasta kaverikohteliaisuudesta. Tuomarit eivät saaneet työstään muuta kuin pikanuudelia ja lämmintä kättä. Edes ranneke ei tullut heille ilmaiseksi, vaan cosplaykisan ihana ja tuitui tuomaristo joutui maksamaan sisään aivan kuin me tavalliset kuolevaisetkin. Perustelu? "Tuomarointi on etuoikeus." Mitä. Mitä. Joo, onhan se etuoikeus ja kunnia ja "ihihihi pyyskö ne oikeesti mua, meen vaikka olis Ebola just sillon", mutta silti, oikeesti? Tuomarit maksaa sisään? Jos te haluatte pukukilpailun ettekä ihkudaa-kilpailun, niin ne tuomarit ovat siellä tuottamassa teille sitä ohjelmaa lainaamalla ammattitaitoaan/asiantuntevuuttaan/järkeään käyttöönne jotta kilpailijakatraasta saadaan valkattua ne hyvimmät. Toki tuomarointi oli hätäistä ja pääasiassa esitysten aikana tapahtuvaa, joten siihen ei edes mennyt koko päivää kuten joissain coneissa, MUTTA SILTI. MITÄ. En vastusta rahastamista vaikka olenkin vassaripaska, mutta joku roti hei jätkät. Olisivat edes antaneet alennusta.

Cosplaykisat olivat aika siististi hoidettua peruskauraa. Kisaajia oli melkoisen vähän, vähemmän kuin olisin olettanut ja toivonut. Tykkään kuitenkin kovasti tästä CFT:n uudesta skittikisasta, joka taisi olla ensimmäistä kertaa käytössä Nekoconissa. Se säilyttää mahdollisuuden siihen ns. juoksukisaan, ja antaa mahdollisuuden niille jotka haluavat tehdä vähän enemmän lavalla. Tosin juoksukisassakin oli sitä esityspuolta, mikä oli kivaa, mutta sehän ei tuomarointiin saanut vaikuttaa kovin vahvasti. Mutta tykkään tästä että jokaiselle alkaa löytyä enemmän vaihtoehtoja, jolloin kaikki voivat hakea itselleen sopivaa kisausmuotoa ja on paremmin niitä "mahiksia". Itse en lähtisi skittikisaan ihan helposti, koska olen parempi puvuntekijä kuin esiintyjä, mutta monille se on juurikin toisinpäin. Katsotaan millaisiin eeppisiin mittasuhteisiin näissä kisaformaateissa päästään sitten Traconissa, jossa tosiaan on WCS-karsinnan lisäksi sekä yksilösarja että esityskisa (+ hall cosplay ja ties mitä kaikkea muuta).

Ohjelma ei muuten hirveästi jaksanut sytyttää, ja taisinkin käydä sitten lopulta vain cosplaykisoissa, Ilonan luennolla ja päättäjäisissä. Loppuaika kului venyen ja vanuen, hyvin usein Desupöydän läheisyydessä. Nekocon onkin kyllä aina ollut minulle hengausconeista hengausconein, jopa vielä suuremmassa määrin kuin Bakacon, joten sinänsä en ole yllättynyt lainkaan että en käynyt ohjelmaa katsomassa. Varsinkin koska olen nirso, tai vaihtoehtoisesti rageherkkä. Saan suuni vaahdotettua kyllä muutenkin, joten chillaan mieluummin ja varjelen sydäntäni.

Hengausconeista hengausconein oli nimenomaan sitä, ja lievän tylsyyden ja jumalattoman älykkyydenminimoivan kuumuuden pelastivat ihmiset. Juttelin paljon sellaisten ihmisten kanssa joiden kanssa ei aiemmin ole tullut vaihdettua paria sanaa enemmän ja olin ihan hiijeehuippuu siitä, ja vanhojen tuttujen kanssa tuli peeloiltua. Oli oikein mainiota touhua se, mut vähemmänkin olisi riittänyt. Tai no, ei muuten mutta virsut lipsuu kun tarpeeksi kauan sutkii. Mut kaikki oli ihanii, sekä Rauhalahden porukka että muut, puspus vaan ja patukkaa kaikille.

Koska tämä blogaus ei ole vielä tarpeeksi pillupallilalalaa, tässä hassuja hattuja koska ne tiivistävät sunnuntain tunnelman niin hienosti:










Tää jätkä lyö mua varmaan ukemilla polveen tästä hyvästä.