17. marraskuuta 2010

J-popcon, day 3 + lähtö

Ajattelimme jo, että sunnuntaina saa nukkua pitkään ja vaikkapa aamutorkut aamiaisen jälkeen, kunnes saimme kuulla yöllä että puoli yhdeltätoista oli taas haastattelun aika. Ei auttanut kuin painua petiin ja toivoa parasta. Loppujen lopuksi kuuden tunnin yöunet riittivät kuitenkin energisoimaan väen sen verran että selvisimme ajoissa haastatteluun. Sen jälkeen tosin kävi hassut kun hokasimme että meidän pitäisi olla puoli yhdeltä valmiina yhdeltä alkavaan International Cosplay -paneeliin. Se taisin sitten olla nopein puvunpukemisoperaatio: noin parissakymmenessä minuutissa saimme romppeet niskaan ja pääsimme venailemaan paneelin alkua.


Naamani kun haastattelu vielä sunnuntainakin


Panelisteina toimivat Iris, Laura, Line ja Louise (WCS Team Denmark 2010), Katharina, Julia, me sekä Halko Momoi. Vastailtiin yleisön kysymyksiin tunnin ajan (käytännössä melkolailla vain muutamaan kysymykseen panelistien määrän vuoksi) ja pääsin taas tietty puhumaan tisseistä, kun yksi kysymys oli että kuinka valitsemme hahmomme. Tissit, jep. Paneelin jälkeen otettiin ryhmäkuvia ja lähetimme pufferfish-videoterkkuja WCS-organisoijalle Edille Japaniin. Sitten koittikin ensimmäisten hyvästien aika, koska Lauran piti kiiruhtaa lentokoneeseen. Itsekin yritin olla tihrustamatta itkua mutta vähän meni hampaanpuremiseksi.

Kävimme vielä katsastamassa viime kesän WCS-kisaesitykset ison salin screeniltä. Näyttivät aika paljon paremmilta siellä kuin YouTubesta tihrustettuna! Komiaa oli, Thaimaa jäi vaan jostain syystä kokonaan näyttämättä... Ja koko sali saattoi raikua kun eräät alkoivat huutaa kuin tapettavat siniristilipun alkaessa liehua ruudulla. Krhm. Suomen esitys sai porukassamme rakkautta osakseen, ja WCS:n tämänvuotinen pistesysteemi pelkkää inhoa. WCS-videoiden jälkeen vuorossa oli päättäjäisseremonia, joka oli aika samaa settiä kuin aina. Palkintoja, kiitoksia, puheita.

Loppupäivä menikin hyvästejä jättäessä, t-paitoihin kirjoittelemisessa ja muussa kuhinassa. Saksalaisten ja singaporelaisten lähdettyä suuntasimme pienellä porukalla syömään, ja sitten takaisin hotellille. Sieltä oli tarkoitus lähteä vielä jatkamaan johonkin, mutta koska junat eivät kulkeneet enää koko yötä kuten viikonloppuna, väki joutui kiirehtimään viimeisille junille ja jouduimme heipattamaan aivan kaiken väen.


Ne on muuten sit litran kolpakoita lol. 86 kruunua kpl!


Loppujen lopuksi aikainen nukkumaanmeno (no, yhdeltä aamuyöstä) olikin hyvä idea. Ehdimme pakata kaikessa rauhassa aamupalan jälkeen, ja lähdimme liikenteeseen hyvissä ajoin. Selvisimme lentokentälle, jossa kävimme tunkemassa naamaamme hirveän pinon Burger King -mättöä jotta saimme viimeisiä kruunujamme käytettyä pois. Lentokoneeseen, Suomessa bussiin, ja vihdoin kotiin kahdentoista aikaan yöllä. Vanhempani olivat käyneet ninjailemassa kämpässämme, ja saavuimme siivottuun kotiin jossa odotti sushilautaset iltapalaksi. Öh, äiti kyllä tietää millä tavalla lieventää mun stressiäni, varsinkin koska kärsin koko viikonlopun jumiutuneista hartioista (jotka eivät vieläkään ole helpottaneet, vaan pahentuneet sen verran että piti hakea lääkäriltä relaksanttiresepti).

Yleistunnelmat? Huikeat. Ulkomailla conissa käyminen on aina hauska kokemus, mutta kyllä tämä menee ehdottomasti kakkoseksi heti World Cosplay Summitin jälkeen. Oli niin järkyttävän ihanaa nähdä tuttuja, saada uusia ihania ystäviä jne jne. J-popcon ei missään nimessä ole täydellinen, mutta voin suositella sitä jos haluaa lähteä ulkomaille kokeilemaan conitusta. Itsellämme seuraava etappi olisi sitten Connichi Kasselissa, Saksassa. Kovasti meitä houkuteltiin sinne, ja itse puolestamme houkuttelimme väkeä Desuconiin. Saa nähdä.
Matka oli myös hyvin valaiseva, koska joukossamme olleet conijärjestäjät valottivat aika paljon maailmanlaajuisesti conipolitiikan salaisuuksia. Moni juttu tuli aika yllätyksenä, mutta ei niistä tässä fiilistelyssä sen enempää.

Jos verrataan taas vähän suomalaisia coneja ja J-popconia, niin kyllä kotimaiset voittaa. Tai, no, järjestelyjen puolesta sanoisin että vähän sujuvammin tuntuvat koticonit menevän. Tosin siihen auttaa se että kunniavieraat ovat kilttejä eivätkä planeetan kokoisia diivoja... Suomessa harrastetaan myös enemmän asiapitoisia paneeleja ynnä muita, kun taas Tanskassa ohjelma painottui sellaiseen hauskempaan ja keveämpään. Joka tunti ei suinkaan ollut mitään puheohjelmaa, vaan monet salit olivat tuntikausia tyhjänä. International Cosplay -paneeli oli kyllä mielenkiintoinen, vaikka olisikin saanut olla ainakin kaksi kertaa pidempi. Makukysymyshän tämä on, voi olla että Tanskassa yksinkertaisesti coneilla ei ole samanlaista ohjelmakulttuuria kuin meillä. Suomalaiset ovat kyllä selkeästi myös skandinaavisia serkkujaan jyrmympiä ja asiallisempia, että ehkä me emme vaan tykkää hauskuudesta. Tykkäämme viinasta ja puukotamme kaikkia. Jos ette usko, tsekatkaa Humon Comics. Kuulimme tuosta puukottamisesta aika paljon koko viikonlopun ajan ja Artun muistokirjassa luki terkkuina "perkele perkele perkele perkele perkele perkele" jne.

Mutta. Ensi vuonna uudestaan. Oli kivaa. Tanska on ihana.

15. marraskuuta 2010

J-popcon, day 2

Oliko edes arvattavissa että lauantai olisi kreisin kiireinen päivä? Oli. Millään maailman tavalla en olisi kyennyt bloggaamaan, koska pääsin hotellihuoneeseen puoli kolmelta aamulla. D:

Lauantai alkoi tosiaan suht rennosti: aamupalan jälkeen vaan lahnasimme hetken. Suimme itsemme kuntoon yhdeksi ja suuntasimme tuomarointiin pääsaliin. Siellä päätuomarit kävivät läpi parit ja yksilöt jotka halusivat (ei nimittäin ollut pakollista, ilmeisesti). Saksan Iriksen kanssa kyttäsimme pukuja vaikka emme oikeastaan osallistuneet tuomarointiin, koska meidän tehtävämme oli tosiaan pelkkä kuvien palkitseminen.

J-popconin cosplayshow'ssa oli tosiaan monta miljoonaa eri kategoriaa: Best Act, Best Group, Best Pair (World Cosplay Summit & European Cosplay Gathering), Best Single (EuroCosplay & European Cosplay Gathering), Best Music, Crowd's Favorite, Best Photo. Osallistujia oli 23, yhden parin peruttua. Huom. vain yksi pari perui! Huikeaa! Paljon suurempi kisa ei olisi voinutkaan olla, koska jo tuollaisella määrällä tuomaroinnissa oli hankaluuksia pitää järjestyksessä että kuka voi saada ja mitä. Best single -kategoriassa oli aluksi vain yksi osanottaja, mutta pienen kyselykierroksen jälkeen cosplay-vastaava Karina sai houkuteltua lisää kisaajia pareista ja ryhmistä mukaan Best single -kategoriaan. Tämähän oli mahdollista koska EuroCosplay ei ole esityskilpailu ja aiemmin käytössä ollut Best Craft -palkintokin oli upotettu tähän jotta MCM Expoon lähtisi nimenomaan paras puku.

Eh, pakko myöntää että eräs aika vakava moka tapahtui järjestäjien puolesta: tuomareita ei lukittu jonnekin siihen asti että kisa alkoi. Päädyimme nimittäin pääjärjestäjän kanssa lounaalle koska emme olleet syöneet, ja tämän vuoksi koko show myöhästyi vähintään puoli tuntia. Hups. Toivottavasti ensi vuonna ruokkivat tuomarit takeawayllä, koska vaikka olimme aivan pienen matkan päässä niin kahvilassakin kaikki aina vaan viivästyy.


Päälava DGI-byenin isossa liikuntasalissa



Salin toinen puoli, eli puolet yleisöstä ennen kisan alkua



Cosplayaajat jännäämässä omalla alueellaan


Koko cosplayshow oli aika huikea! Ennen kisan alkua Banana Cosplay -niminen ryhmä esitti oikein upean FF7 (ilmeisesti Crisis Core?) -show'n, joka oli kyllä melkoisen upea. Olisi ollut varsin kisakelpoinenkin, mutta toimi vain lämppärinä itse show'lle. Banaanien jälkeen alkoi kisan ensimmäinen puoliaika. Ennen jokaista esitystä kilpailijat esittelivät itsensä pienellä videonpätkällä, jotka kuvattiin osin edellisen illan tapaamisessa ja osin lauantai-aamuna. Varsin hauska idea, näitähän käytetään myös World Cosplay Summitissa mutta en aiemmin olen kuullut että muissakin kisoissa. Klippien sisältö vaihteli, pelkistä esittelyistä kaikenlaiseen hassutteluun, ja keskimääräinen pituus oli n. 20 sekuntia.


Banana Cosplay


Tanskalaiset panostavat selkeästi enemmän esitykseen kuin pukuihin, ainakin jos tästä kisasta voi jotain päätellä. Osa esityksistä oli uskomattoman upeita, kun taas jäin kaipaamaan sellaisia wow-elämyksiä joita Suomen kisoissa usein kohtaa pukuja katsoessa. En sano etteivätkö puvut olleet laadukkaita, mutta ne jäivät kyllä vähän esitysten varjoon. Koreografiat olivat selkeämpiä, ja yhdessäkään tanskankielisessä esityksessä ei jäänyt epäselväksi mistä se kertoo. Jopa "meidänvuotisten" WCS-kisaajien Idan ja Siggen dialogi aukesi minulle ja oli viihdyttävä, vaikka en varsinaisesti ymmärtänyt sanaakaan.


Paitsi että tätä en ymmärtänyt, mutta viesti kyllä meni perille. Harvinaisen aidon näköiset aivot.


Puolet esityksistä hurahtivat ohi, ja oli siunatun väliajan paikka. Viime vuonna moinen oli kuulema pakko pitää tuomareiden jäätävän pissahädän vuoksi, ja samoin olisi tänä vuonna käynyt jos väliaikaa ei olisi ohjelmoitu mukaan alusta alkaen. Sen siitä saa kun ryntää suoraan lounaalta tuomaroimaan.
Väliajan jälkeen kuulimme ikäviä uutisia: toinen puoliaika myöhästyisi hivenen, koska backstagella oli käynyt painajaismainen ryöstö. Usealta kisaajalta oli varastettu rahaa, kännyköitä, kameroita, luottokortteja yms. arvotavaraa. Ymmärrettävästi monet kisaajat olivat shokissa, erityisesti ryhmä jolta oli rosvottu eniten. He eivät halunneet esiintyä vielä, joten sovimme että he esiintyisivät viimeisenä jos vielä silloinkaan kykenisivät. Kisaa päätettiin kuitenkin jatkaa, koska kaikki olivat kuitenkin nähneet niin paljon vaivaa ja tilanteelle ei oikein mitään muuta voinut. Loppukisa meni ihan yhtä hienosti kuin alkukin, ja kaikki parit esiintyivät. Viimeisenä esiintynyt ryhmä sai huikeat aplodit ja kannustushuudot, ja pääsivät esityksensä läpi oikein loistavasti. Yleisö suhtautui kyllä ihanan kannustavasti hankalaan tilanteeseen, olin hyvin vaikuttunut.

Heti viimeisen parin jälkeen kaikki tuomarit kiikutettiin viereiseen Spisehusetiin, jossa oli animekaraoke suljettu tuomarointia varten. Vierastuomarit eli minä, Iris ja Julia, kahlasimme heti kuvat läpi. Nauroimme että cosplay-vastaava Karinan sietää olla ylpeä meistä koska saimme yksimielisesti päätöksemme tehtyä aivan ennätysvauhdilla. Valinta ei kyllä todellakaan ollut kovin vaikea, sillä löysimme kuvista heti neljä suosikkiamme, joista karsimme hyvin pian yhden pois. Vaikeampaa olisi ollut jos olisimme saaneet palkita vain yhden, sillä kaikki kolme kuvaa olivat erittäin vahvoja.
Päätuomareiden tehtävä ei ollut yhtä helppo, ja heillä menikin tovi pohtimiseen. Tänä vuonna päätuomareita oli viisi, koska edellisenä vuotena oli syntynyt pattitilanne jossa neljä tuomaria oli jakautunut kahteen leiriin. Homma menikin oikein sujuvasti, varattua 45 minuuttia ei edes käytetty kokonaan. Sitten vaan takaisin saliin palkintojenjakoa varten. Missasimme tietenkin suurimmaksi osaksi väkiaikaohjelmana olleen Project Chun, joka on ruotsalainen japanilaisia ja korealaisia biisejä esittävä tanssiryhmä. Menin suht pipareiksi kun näimme heidän harjoittelevan Girls' Generationin Genietä, mutta ikävä kyllä olivat vetäneet sen ekojen biisien joukossa. Onneksi todistusaineistoksi jäi videoklippi jossa tytöt harjoittelee ja eräs ryhmän pojista tanssii lavan edessä mukana ja ownaa jokaisen lavalla olleen lantiollaan. Jos olen jotain oppinut Reneeltä niin arvostamaan korealaista poppia.


Löysin tällasen viime vuonna vieraana olleen hottisbeiben kuvankin sieltä seinältä, niin piti vähän käydä fappaamassa. Excuse my beauty, it's my J-popcon face.


Mutta sitten palkintoja! Kukin tuomareista sai käydä lavalla kertomassa yhden palkinnon, ja itse kävin jakamassa toisen sijan parhaasta kuvasta.

Best photo, kolmas sija: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best photo, toinen sija: Ryhmä #6 My tears (Corpse Bride)
Best photo, ensimmäinen sija: Ryhmä #9 joiden ryhmännimeä en muista/löydä (D.N.Angel)
Best Act: Ryhmä #9
Best Group: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best Music: Ryhmä #10 Dancing with Zombies (Silent Hill)
Best Single (EC, ECG): Mona Winther, ryhmästä #4 Demon Flower (XXXHolic)
Best Duo (WCS, ECG): Sørine Karlsson ja Abene Kuranchie, ryhmä #19 Press start to begin (Wild Arms 5)
Yleisön suosikki: Ryhmä #22 Duelling Butlers (Kuroshitsuji/Hellsing)

Olikohan siinä kaikki? Hirveä läjä voittajia ja kaikki ansaitsevia. Best photo -kategoriasta osaan antaa myös perusteluja: Silent Hill -ryhmän kuvassa oli uskomattoman intensiivinen tunnelma, ja se valkoista taustaa vastenkin se toi Silent Hillin kuvaan. Sama päti myös Corpse Brideen, hänen kuvastaan välittyi hahmon surumielisyys upeasti. Voittajien kuvassa taas oli asettelut juuri kohdallaan, poseeraukset olivat upeat ja cosplayaajat oli saatu "sidottua yhteen". Harmi että ainakaan vielä ei kuvia ole netissä saatavilla, mutta linkkaan jahka tulevat. Jos esityksiä haluaa katsoa, YouTubessa käyttäjä apocalypsesekoa on ladannut kanavalleen kaikki esitykset. Osa tosin on poistettu cosplayaajien pyynnöstä, joten esimerkiksi Best Act -esitystä ei ikävä kyllä pääse ihailemaan.

Cosplay-kisan jälkeen kävi käsky vaihtaa vaatteet kymmenessä minuutissa, koska illallinen odotti jo. Kymmenen minuutin päästä iso kööri suuntasikin bussilla kaupungin halki kohti ravintolaa, jossa meille oli varattu pöytiä. Kaikkien naamat tosin venähtivät aika paljon kun meidät käännytettiin ovella koska olimme yksinkertaisesti niin paljon myöhässä ja ruuat olivat jo roskiksessa. Eh. Saimmekin siis kokea öistä Kööpenhaminaa kun matkasimme neljään asti aukiolevaan ravintolaan, joka myöhemmin paljastui sijaitsevaksi aivan DGI-byenin huudeilla. Naama venähti siis paluumatkallakin. Sitä ennen: naamamme, kun Rio Bravon hampurilaiset paljastuivat päänkokoisiksi giganteiksi! Se lihan määrä veti kyllä tällaisen antilihaistinkin aikamoiseen hiljaiseen kunnioitukseen. Itsehän söin kasvisannosta, joka oli varmaann ihan hyvä mutta jaksoin syödä noin kolmasosan ennen kuin kroppa alkoi sanoa että nyt ei syödä, nyt nukutaan. Ruuansulatus sanoi että kauppa on kii, tänne ei enää oteta mitään. Aloin nukahdella haarukka suussa, kuten myös Iris, Laura ja Katharina. Julia sen sijaan... Jos haluatte nähdä yhden ihmisen rikkovan kaikkia fysiikan lakeja, menkää liharavintolaan singaporelaisen tytön kanssa. Ei ole mahdollista että pieneen naiseen mahtuu niin paljon ruokaa! Julia melkein söi Artunkin pöydän alle.


JÄTTILÄISHAMPURILAINEN


Jatkuu...

13. marraskuuta 2010

J-popcon, day 1, part 2

No, nyt on nukuttu ja naamaan on tungettu ruokaa, joten on aika parin kuvan.


Arttu ja tanskalaisia cosplayereita tapaamisessa


Cosplayshow'n osallistujat tosiaan kutsuttiin perjantai-iltana kokoukseen, jossa käytiin läpi käytännön asiat kisasta. Vähän jännä tapa hoitaa infonjako, mutta toisaalta ihan mahdollinen koska coni tosiaan alkoi jo perjantaina. Toisaalta, meidän puolesta oli todella hauskaa kohdata kisaajat näin, ja jututimmekin muutamia ihmisiä. Tanskaa EuroCosplayssa edustanut tyttö istui vieressämme ja juttelimme pitkät tovit. Kertoi että Hootti oli ollut mukavaa seuraa EC:ssä, ja kuulimme häneltä hämmentäviä huhuja joita netissä oli liikkunut (arveli niiden koskeneen meitä).

Tapaamisen jälkeen vaihdoimme kamppeita ruokareissua varten. Hienosti vaan hokasimme että tosiaan porukassa ei ollut ketään kuka oikeasti tuntisi Kööpenhaminaa, ja päädyimme katsomaan Haruko Momoin keikkaa hetkeksi samalla kun Patrick yritti metsästää meille opasta. Momoi oli aika ihku, harmi että seurueemme lähti juuri kesken Kujibiki Unbalancen tunnarin, nnngh.


Nuo siivet näyttivät siltä kuin ne olisi tehty jääkaapin lasihyllystä. Jääkaappisiivet!



Jouluolutta tuoppitolkulla


Reissun aikana on tullut hyvin selväksi että tanskalaiset rakastavat olutta, ja erityisesti Tuborgin jouluolutta. Kuulema jouluoluen myyntiintuloa odotetaan riemulla, ja kaupunkien kadut täyttyvät väestä jotka änkeävät ostamaan sitä ihmeainetta heti kun se saapuu. Kreisit tanskit.

Tänään onkin luvassa hulinaa. Yhdeltä pitäisi olla valmiina tuomarointiin. Tai no, Artun pitää olla valmiina tuomarointiin, minä voin vain hengata mukana ja jutella kivoja kisaajien kanssa. Tuomaristohan jakautuu päätuomareihin ja vierastuomareihin, joista meidän arvoisa vierastuomaristomme palkitsee parhaan valokuvan. Huvittavasti vierastuomaristossa on kaksi Iristä, lollotiloo.
Mutta nyt suuntaan suihkuun ja sitten pukeutumaan niin tämä päivä pääsee alkuunkin. Lopuksi vielä kuva nais-Narutosta Tuborgin ja Koskenkorvan kera.

J-popcon, day 1

Huh, heti meinaa aikomus rikkoutua, koska kello lyö kahta ja uni alkais maittaa. Mutta.

Eka conipäivä alkoi haastatteluilla, ensin erääseen cosplaysta kertovaan kouluprojektiin ja sen jälkeen Cosmag-nettilehteen. Cosmag-haastattelu oli hauska, itse rupattelin haastattelijan kanssa aivan ikuisuuden.
Haastattelujen jälkeen meillä oli muutama tunti aikaa ennen conin alkamista, ja lounaan jälkeen vetäydyimme huoneeseen valmistautumaan. Valmistautuminen alkoi pienellä D:-naamalla kun tajusin että neula ja lanka jäi kotiin, ja nappeja pitäisi ommella. Respa pelasti, ja sain napit kolttuuni. Sitten neljäksi alas ja tutustumaan tanskalaiseen conielämään.

Conit on kyllä aika samanlaisia kaikkialla. Jos AnimeNEXT oli aivan sama kuin mikä tahansa suomalainen con, niin J-popcon on vielä enemmän sitää samaa. Samoja pukuja, samanlaista meininkiä. Oli himpasti orpo olo kun kiertelimme Lauran kanssa emmekä oikein tienneet mitä tehdä ja minne mennä. Onneksi aloitusseremonia pelasti, ja kävimme katsastamassa sen. Kuten aivan kaikki muukin täällä, sen pystyy tiivistämään tällä: "tanskaa tanskaa tanskaa höördi jöördi tanskaa our lovely guests tanskaa tanskaa!" Mukana oli hassuja videoita ja vitsejä joista emme tajunneet mitään, sekä pieni judoesitys.

Pienen tauon jälkeen suuntasimme cosplay-tapaamiseen. Kaikki lauantain kisaajat kerättiin yhteen pieneen tilaisuuteen jossa käytiin läpi kisan järjestelyt ja muut ajankohtaiset asiat. Lisää höördi jöördiä, ihkuja tuttuja tanskeja, ja supernälkäisinä syömään.

Ihmeellinen Kööpenhamina. Ravintolat menivät kiinni naurettavan aikaisin, ja ainoa järkevä ravintola jonka löysimme oli kiinalainen. Naureskeltiin että melko monikulttuurista: saksalaiset, singaporelaiset, ranskalainen ja suomalaiset kiinalaisessa ravintolassa Tanskassa. A+! Söimme ja joimme itsemme hassuiksi, sekoitimme henkilökunnan aivan täysin, ja saimme vielä hienon valokuvan porukasta Tivolin valojen edessä. Matkalla hotellille kohtasimme paikallisen bilettäjän joka esitteli meille keilauskenkiään. Olipa kotoisaa.

Bileet jatkuivat hotellihuoneeseen, jossa tuhosimme järjestäjien hankkimia Tuborgeja sekä meidän kossutuliaisemme. Siitä ei enempää, koska lol.

Pahoittelut pikaisesta ja melko informaatioköyhästä päivityksestä, sekä takkuavasta suomesta. Englanti ja unenkaipuu jylläävät. Huomenna pitäisi olla aikaa ennen tuomarointiruljanssia, joten katsotaan saanko vähän kuviakin ladattua. Nyt, hyvää yötä.

11. marraskuuta 2010

J-popcon, day 0



MOIKKU TANSKASTA!


Tällä hetkellä chillailemme DGI-byenin hotellissa, helvetillisen pitkän päivän uuvuttamina. Ajattelin että koska minkäänlaista raporttia on hirveää kirjoittaa jälkikäteen kun takana on näinkin pitkä conimatka kuin tästä tulee, blogaankin sitten näin iltaisin. Jee! Joten kerrottakoon muutamia asioita tästä päivästä.

Torstaihan alkoi itseasiassa keskiviikkoaamuna, koska olimme molemmat koulussa ja/tai töissä melko myöhään. Itse sain nukuttua kolmisen tuntia illalla ja torkut bussissa, Arttu on vetänyt koko rumban satunnaisilla tunnin torkuilla. Lähdimme tosiaan aamukahdelta bussilla Helsinki-Vantaata kohti, josta sitten täräytimme yhdeksän maissa lentskarilla Kööpenhaminaan. Matkatavaratkin selvisivät perille, vaikka matkalaukun lievän ylipainon ja kummallisen proppiputkilon yhdistelmä epäilytti ainakin minua (ei tosin näköjään baggage dropin tätiä!). Kööpenhaminassa bongasimme J-popconin väen, ja odottelimme vielä Ranskasta saapuneen Lauran (WCS Team France '08 & '10) mukaan. Metroilimme DGI-byeniin, jossa J-popcon siis järjestetään tänä vuonna. Koska emme saaneet hotellihuoneita haltuumme vielä, hylkäsimme isoimmat kassit ja suuntasimme Köpiksen turneelle. Niinkin väsyneessä olotilassa monen kilometrin tarpominen oli aika rankkaa, mutta koska tykkään kauniista asioista ja arkkitehtuurista, fäppäsin henkisesti ympäri kaupunkia.


Tässä ois Pieni merenneito, jos se olis paikallaan. Neito lähti Kiinaan


Pakko sanoa että uskomattoman kaunis kaupunki, näinkin synkeään vuodenaikaan. Kamerastani loppuivat patterit, mutta onneksi sain räpsittyä Artun kännykkäkameralla kuvia loppumatkasta. Sääli etteivät ne tule ikinä tekemään oikeutta esim. Marmorikirkolle. Siitä olisi pitänyt saada videota, koska kanttori veteli parhaita Dracula-hittejään siinä karmivan upeassa ympäristössä. Eeppistä oli se.

Hotellilla vietetyn lepohetken jälkeen matkasimme bussilla syömään kotitekoisia tanskalaisia herkkuja, jotka olivat oikeastaan erilaisilla lihoilla ja jutuilla päällystettyjä ruisleipiä. Oikein maukkaita olivat!

Ulkomaan ihmeitähän täällä on meidän lisäksi cosplay-puolelta Laura, Katharina (WCS Team Germany '07) sekä huomenna saapuvat Iris (WCS Team Germany '09 & '11) ja Patrick (yleinen saksalainen cosplay-säätäjä). Lisäksi kuulin puhetta singaporelaisesta vieraasta, jonka henkilöllisyys on mysteeri minulle. Sen näkee sitten viimeistään lauantaina. Lisäksi tapahtumassa on vieraana Vic Mignogna, joka lienee suurimmalle osalle suomalaisista tuntematon nimi koska meillä harrastetaan niin vähän animusarjojen jenkkidubbeja. Hän on kuitenkin siis amerikkalainen ääninäyttelijä joka kiertää coneja suurella riemulla. Saa nähdä ehditäänkö tavata häntäkin, vielä ei ole näkynyt.

Mitäs muuta. Ensitunnelmat tapahtumapaikasta ovat hämmentävät: samassa yhteydessä on urheiluhallia, uimahallia, kuntosalia, hotellia ja ties mitä kaikkea. Kuulema tekee conille erittäin hyvää siirtyä tällaisiin tiloihin, koska saavat näkyvyyttä paremmin. Täällä on kuulema juurikin vastikään ollut samantyppinen skandaali kuin Dragonball oli aikoinaan Suomessa, joten koko animeharrastus kaipaa nyt positiivista mainontaa. Nämä tilat ovat kuulema oivat siihen.
Saa nähdä miten mesta taipuu coniin, tilaa ainakin riittää.

Huomenna on luvassa aamusta haastattelua, ja coni alkaa neljältä. Voi olla että sään salliessa käymme vaeltamassa kaupungilla ennen kuin lähdemme pukeutumaan. Tietty voisin käyttää sen vapaa-ajan myös nappien ompelemiseen, kun ne kerran kävin keskiviikkona koulun napintekokoneella pykäämässä...

Toivon mukaan huomenna on samalla tavalla hetki aikaa blogata. Nyt kun sain vihdoin pattereita, ajattelin myös yrittää käyttää kameraani. Conia on niin monta päivää että ei ainakaan ole kiirus mihinkään. Saa nähdä miten uupuneena sitä palataan Suomeen.

Ja nyt nukkumaan, onhan tää päivä kestänyt jo reippaasti toista vuorokautta.

9. marraskuuta 2010

Lollol lokakuu, mikä paska kuu. Hirvittävä kiire ja stressi, jonka seurauksena Kirjamessuviikolla kärsin joka päivä jäätävästä stressipäänsärystä ja sydämentykytyksestä, ja messuiltä jäi lahjaksi karsea flunssa. Huippua! Sitä voisi yrittää vähän hillitä omaa menoaan.

No mutta, mitä tehdä, kun edessä on nahkatakin tekeminen, et omista teflon-paninjalkaa ja käyttötili sanoo "LOL ET VOI OSTAA MITÄÄN YLIMÄÄRÄISTÄ!"? Sitten keksitään omia patentteja.



Tällä maalarinteippiviritelmällä olen hurruutellut iloisesti tikkauksia tekonahkatakkiin. A+! Kaipa se oikea paininjalka pitäisi hankkia, mutta omat cosplayt ei nyt ole niin tärkeitä että jaksaisin sen muutaman kympin panostaa kun näinkin onnistuu.

No mitä nahkatakkia tässä sitten oikein on synnytetty? No tietenkin uutta cosplayta Artulle tämän syksyn rientoihin, eli WCS-karsintoihin ja J-Popconiin. Jälkimmäiseenhän olisi ihan sama laittaa vaikka vanhoja riepuja, koska eipä tanskalaiset tiedä onko ne uusia vai ei, mutta tulimme siihen tulokseen että hittolainen kyllähän sitä pitää uusia rytkyjä saada kun lähtee maailmalle Edustamaan. Varsinkin kun ainakin itse koen taitojeni karttuneen ja vuoden takaisetkin puvut näyttää sisäsaumoista hirvittävälle. Hyvin tätä kehitystä kuvaa se, että nahkatakin sisäpuoli on Täydellinen, kun taas viimesyksyinen Seras-jakkuni näyttää sisältä lähinnä siltä että ompelija on todennut "LOL IHA SAMA :D", mikä on itseasiassa aika todenmukainen kuvaus. Aika alkoi olla tiukalla joten totesin että paskaaks täs mitään alavaroja. Tämä tarkoittaa myös sitä että tämä nahkatakki on ensimmäinen tekemäni vuoritettu päällysvaate. Jee, hyvä minä!
(Eikä nyt puhuta hihoista, joista tuli kaikesta kaavoittamisen tuskasta huolimatta liian tiukat olkapäistä, joten takki ei istu täydellisesti. Mutta sisäsaumat on kauniit!)


No More Horeos! Kuvaajana Mitol Berschewsky






Niin hilkulle kuin se menikin, puvut saatiin sellaiseen kuntoon että kehdattiin lähteä ulkomaailmaan. Hahmothan ovat Travis ja Bad Girl No More Heroesista. Valkkasimme ne sillä perustella että "lol vitsin siistejä hahmoja!", ja koska ainakin Travis on ihan nappiosuma Artulle. Plus, tarpeeksi yksinkertaisia tälle kiiresyksylle. Onnistuimme jakamaankin hommia sen verran että molemmille riitti teksää loppumetreille asti.
(Täyden avoimuuden nimissä kerrottakoon että emme kumpikaan ole vielä pelanneet kyseistä peliä joten olemme kamalia cosplay-kerettiläisiä, mutta ~*WE DON'T GIVE A SHIT!*~)

World Cosplay Summitin karsinnat olivat oikein muikea show. Olimme siis tuomaristossa, kuten viime vuonnakin. Aamulla iski vähän paniikkia kun osa kisaajista jätti tulematta. Loppujen lopuksi kisaajia olikin vain neljä paria, eli aika hintsusti. Parien vähyys johti myös ikäviin tilanteisiin palkintojenjaossa, joka ei ollut yhtään siistiä. Kisan taso oli kuitenkin melko loistava! Puvut oli hienosti tehtyjä, ja esityksiä oli selkeästi mietitty ja harjoiteltu. Heräsi kuitenkin keskustelua kisan siirtämisestä, koska sekä osallistujien että katsojien vähyys johtunee ainakin osittain tuosta lokakuun lopun messuspektaakkelista. Itse selvittelen vielä ajatuksiani flunssan vietyä älyni, mutta jos joku lukija haluaa ottaa WCS-järjestelyihin kantaa, Cosplay Finland Tourin blogissa annetaan mahdollisuus moiseen.

Voittajaksihan karsinnoissa selvisivät Elffin ja Shufu, jotka pääsevät ensi kesänä Japaniin mesoamaan. Onnea heille! Poikia odotti myös yllätys, sillä Japanin suurlähetystö oli kutsunut kaikki Suomen WCS-edustajat sekä TVA:n ja CFT:n edustajat illalliselle. Lähdimme siis kaiken hulinan jälkeen pikaisten suihkujen kautta G.W. Sundmansiin illallistamaan oikein prameasti. Jos jonkinmoista ravintolaa on tullut nähtyä, mutta kyllähän Sundmans oli aika reippaasti hienompi kuin mihin on tottunut. Suurlähettiläspari sekä suurlähetystön muut edustajat olivat oikein mukavaa väkeä, ja ilta oli äärimmäisen mukava alkujännityksen laannuttua (ensimmäisten viinilasien jälkeen). Jos suurlähettiläs pukeutuu Itsenäisyyspäivän juhliin Narutoksi, en ylläty laisinkaan.

Hauskaa triviaa tältä reissulta: yövyimme Artun kanssa Messukeskuksen Holiday Innissä, tismalleen samassa huoneessa kuin kaksi vuotta sitten kun voitimme itse WCS-karsinnat. Aika nostalgista!

Ja nyt, parin päivän päästä päästä tähän aikaan olemme Tanskassa, toivon mukaan ihkujen uusien ja vanhojen tuttujen keskellä. Ohjelmassamme on siis tuomarointia sekä Suomen cosplayskenestä kertomista. Kunniavieraana oleva Arttu tuomaroi sekä World Cosplay Summit - että EuroCosplay-karsintoja SEKÄ muita kategorioita, ja itse olen muiden vierastuomareiden kanssa vastuussa parhaan cosplay-kuvan valitsemisesta. Kategorioiden määrästä päätellen cosplay-kisasta tulee suht eeppinen sessio. Puvuiksi otamme mukaan Travisin ja Bad Girlin sekä Harlockin ja Emeraldasin. Jälkimmäiset valikoituivat vuodenajan vuoksi: Amy & Maxi ovat kylmiä kuin perse, ja Esther ja Leon ovat virallisesti eläkkeellä jolta tulevat pois vain rahaa vastaan. Pyyntö kuitenkin oli että jotkut WCS-puvuista lähtisivät mukaan, so space pirates it is!

EuroCosplaysta en aio puhua nyt, koska muuten tulee liian ähky merkintä. Katselin alustavasti esityksiä tuoreeltaan maatessani sunnuntaiaamuna hotellin sängyssä, ja myöhemmin vähän tarkemmalla silmällä. Paljon on sanottavaa, mutta odottakoon se sanottava. Nyt on liikaa tekemistä: iso läjä kenkiä odottaa turvallista pakkaamista, nappien ompelemista... Argh.

13. syyskuuta 2010

Unelmia (ja jostain syystä kakkajuttuja)

Anikissa on ollut puhetta suomalaisesta "cosplay-galtsusta". Kiinnostusta on näyttänyt olevan hieman, ja intoa auttamiseenkin, mutta saapa nähdä löytyykö projektille oikein innokasta vetäjää, joka jaksaisi moisen sivuston ylläpitämistä harrastaa. Tällainen oma sivusto voisi tehdä melko hyvääkin Suomen cosplay-harrastajien yhteisöllisyydelle. Jos vaikka vähentyisi ne kummalliset "elitistit on kakkapäitä"-jutut, tai ne kakkapäät lakkais olemasta sellaisia.

Tai sitten voisimme kaikki kakkia yksisarvisia Erasuren tahtiin.

Itse kyllä toivoisin eniten moiselta sivulta jonkinlaista "tietopankkia". Foorumit ovat huippujuttu, mutta vähän riepoo nähdä aina samat kysymykset viestiketjuissa, joita on hankala navigoida kun käyvät yli kolme sivua pitkiksi. Keskustelua se ei kuivattaisi, koska aina on uusia ongelmia ratkottavaksi ja joskus asiat menee päin perää tutoriaalinkin kanssa. Cosplay.comin paras osa mielestäni on nimenomaan keskustelualue, vaikka se onkin koko muun sivuston tavoin pöhöttynyt kuin entinen poliisi Miamin rannikolta. Harmi vaan että pöhöttyneisyys tekee koko alueesta niin tuskastuttavan navigoida ettei siellä aina jaksa käydä ellei etsi jotain. Sentään se on aktiivinen ja siellä tulee välillä tuoreitakin kysymyksiä.

Liityin tässä kesällä umisterin houkuttelemana American Cosplay Paradiseen, koska kuulema se ei nimestään huolimatta ole Amerikka-keskeinen. Sinänsä totta että sinne voi rekisteröityä myös ulkomaalaiset, mutta hirveästipä sitä mahdollisuutta ei mainostella, ja Jenkkien ulkopuolisille valinnat ovat luokkaa Eurooppa, ei mitään tarkennusta. Ulkomaalaisia on myös hyvin pieni prosentti. Siinä missä amerikkalaiset ovat melkeinpä vähemmistö Cosplay.comissa, ACP tuntuu olevan heidän oma cosplay-galtsunsa. Kaikki on siellä hyvin USA-keskeistä, joten aika vähän tulee omaan conikalenteriinsa siellä merkintöjä. Eipä kai ole tarvettakaan, itsekin liityin lähinnä jotta voisin seurata Jenkkien "huippucosplayaajien" ja tuttujen uusia pukuja koska suurin osa tuntuu siirtyneen lähes yksinomaan ACP:n käyttäjiksi.

Erityisesti tykkään ACP:n valokuvaajapuolesta. Heillähän on hommat jaettu kolmeen: naiset, miehet ja valokuvaajat. Sinänsä surkeaa valokuvaaville cosplayaajille että jos haluaa olla sekä kuvaaja että pelaaja, on luotava kaksi käyttäjätunnusta. Muuten systeemi tosin on ihan hauska: kuvia ladattaessa voi valita kuvaajan, ja näin linkkaa kuvaajan omiin kuviinsa ilman että kuvaajan on välttämättä ladattava koko settiä omalle tunnukselleen. Toisaalta, Amerikassa kuvaajien conireissut ja -kuvat ovat vähemmän sitä suomalaista "satunnaisia kuvia eri puvuista, ehkä yksi isompi kuvaus" ja enemmän "useampi kuvaus, ehkä satunnaisia". Riippuu tietty kuvaajasta. Kaipaan ylipäätään Suomeen vähän, hmm, "julkisempaa" kuvaajakulttuuria ja jospa tällä ihmiset saisivat itseään tuotua vähän esille.
Nais- ja miesjaottelun fani tosin en ole, jokin siinä vaan vähän tuntuu turhalta ja hankaa minua väärin. Ehkä jos miesosasto ei tuntuisi niin ylimääräiseltä lisäykseltä. Varsinkin kun miehiä ei ole kuin murto-osa naisista...

ACP kaikenkaikkiaan ei ole yhtään niin sekava ja pöhö kuin Cos.com, jossa valikoiden määrään hukkuu. Paratiisissa kuvien järjestystä saa vaihdeltua, ja pukuja löytää helpommin koska niitä ei voi vaan ladata tuubana tililleen, vaan kaikki menee omiin gallerioihinsa juuri samalla tagilla kuin muidenkin samat puvut. Sama systeemi toimii Curessa, jolloin ei tarvitse arvuutella että kuinkahan monella nimen eri kirjoitusasulla pitää sitä yhtä tiettyä hahmoa hakea. Curessa tosin kuvat tulevat ihmeellisenä ketjuna, jota on vähän kummallista selata.

Oikeastaanhan Cure on siinä mielessä kaikkein lähinnä sitä, mitä Cosplay.fi olisi. Suomi ja Japani, molemmat maantieteellisesti pieniä maita ja kummallinen kieli jota ei ihan hirveästi puhuta maan ulkopuolella (hys, mittasuhteista ja niiden eroista ei puhuta). Tuollainen sulkeutuneisuus on oikeastaan ihan hauska ajatus. Välillä tuntuu että tuntee paremmin ulkomaisten cosplayaajien puvut kuin maalaistensa.

Cosplay.fi voisi potentiaalisesti olla yhdistelmä näitä kaikkia. Jos keskustelualueille saisi tolkkua ja selkeää tietopankkia, valokuvaajia saisi vähän promottua enemmän, ja vielä kaikki tyhmät ulkomaalaiset kitkettyä pois jotta voin fanittaa vain tyyppejä jotka joutuu kaivelemaan materiaalit samoista sammioista kuin minäkin, niin Cosplay.fi voisi olla ultimaattinen cosplay-sivusto!

Yksisarvisia, niitä vaan tulee ja tulee!

Rukoilen että armas Joku Muu tekisi tämän sivuston vielä joskus, koska jos yksikään näistä jutuista toteutuu niin se olisi tosi kivaa. Eniten kyllä tykkäisin siitä että kaikilla ois vaan kivaa keskenään ja voisin kiikkustuolissani iltojen ratoksi selailla helposti suomalaisten cosplayaajien kuvia kuin joku karmiva parrakas naispervo.

Ja lopuksi vielä kuva ihan vaan huvin vuoksi.



PS. Jos joku ihmettelee miksi CosplayLabia ei ole mainittu, se johtuu siitä ettei siellä ole mitään ominaisuutta jonka voisi pölliä ultimaattiselle cosplay-sivustolle. Käyttääkö sitä edes kukaan nykyään?

29. elokuuta 2010

Hiljaisuuden rikkomista, ei sen kummempaa

Jopas on taas aika lentänyt ilman kirjoitteluja. Johtunee siitä että olen keskittynyt viime aikoina kaikkeen muuhun paitsi cosplayjuttuihin, ja syksyn puvut ovat edistyneet tasan sen verran että olen leikannut yhden puvun kankaat ja tehnyt alushameen melkein valmiiksi (mikä ei ole saavutus kun siinä on kaksi saumaa ja kaksi käännettä). Tosin eikohän tämä touhu kohta ala nopeutua, sillä ne puvut pitäisi saada valmiiksi Kirjamessuille, viimeistään Jpopconiin, ja vaikka olenkin ihan suht nopsakka ompelija, en usko saavani nahkatakkia aikaiseksi missään parissa illassa kun koulussa ja töissäkin pitäisi käydä.

Koulusta puheenollen, opiskelen siis vaatetusompelijaksi ja kevätlukukaudella olisi edessä opinnäyte. Koska olen tämmöinen (=suuruudenhullu), haluaisin tehdä kyseisenä työnä cosplay-puvun. Kaipailisin siis keskisuomalaista harrastajaa, joka haluaisi mittojen mukaan tehdyn laadukkaan cosplay-puvun ensi kesän conirientoihin! Hintahaarukka määräytyy puvun mallin mukaan, ja asiakkaan tulisi päästä sovitukseen Jyväskylään muutaman kerran ensi talvena/alkukeväästä. Opinnäytteeksi en ikävä kyllä tee crossplay-pukuja, koska vaatetusompelijat keskittyvät nimenomaan naistenvaatteisiin. Bootcoverit kuuluvat asuun tarvittaessa, mutta peruukin muotoilusta täytyy neuvotella. Yhteyttä voi ottaa sähköpostitse, iris.ronkko [ at ] gmail.com.

Pari viikkoa sitten kävin vähän Helsingissä miittailemassa! Tuli kutsu animublogimiittiin ja koska satuin olemaan varoissani sillä hetkellä, päätin tehdä kreisin yhden päivän pikareissun etelään. Olisihan sitä voinut jonnekin mennä yöksi mutten tykkää olla vaivaksi enkä halunnut tuhlata sunnuntaita matkailuun.
Varasin pari tuntia luppoaikaa Helsingissä kiertelyyn, joista viimeinen tunti menikin ihan ajantappamiseksi. Olinkin sitten komeasti ensimmäisenä miittipaikalla, ehheh. Oikein tyytyväinen olin siihen että lähdin, koska oli varsin kiva nähdä uusia naamoja blogien takaa, sekä tietty ennestään tuttuja turpia. Cosplayväestä paikalla oli lisäkseni vain Ilona, ja olimmekin sinnikkäästi viimeiset miitissä madun kera! Tätä piti juhlia kimppakuvalla.



Oli kivaa. Vielä kivempaa oli se, että havaitsin yöbussien varustelutason olevan luokkaa luksus löytäessäni paksun tyynyn ja peiton, ja sain näinollen nukuttua koko matkan kotiin. A+.

10. elokuuta 2010

Kuvaaja kaipaa kuvattavaa!

Jotkut ovat varmaan nähneetkin tämän Anikissa, mutta mainostan täällä kuitenkin. Voin nimittäin lämmöllä suositella tähän projektiin osallistumista, koska tein niin itsekin ja päädyin viettämään oikein mukavan aamupäivän kuvattavana, ja sain siitä parit hienot kuvat. Nyt koko projekti vaan vähän uhkaa kaatua kuvattavien puutteeseen, joten jokaisen osallistumista kaivataan!

"I'm a Paris based photographer. I do reportage and fashion. You can have a glimpse at my work here : http://www.flickr.com/photos/lzophoto/sets/ I would like to statrt a cosplay project in Finland. The idea is to take about 25 portraits of cosplayers wearing their costume in a place they live or work or have fun in, or a place they really like so that it adds a bit of context to the photo (for example, I could take a photo in a post office of a cosplayer working at the postoffice). Photos would be taken from waist to head, facing the camera. Photos would then be published into finnish media, like IMAGE.

I'm here only for a very limited time (I'm leaving the country on the 20th ou 21st of August) so this is why I need your help to gather some people around the project. Image of the persons would be protected as nothing could be released/published without the consent of the person taken in photo.

Lorenzo
+33(0)662300769 +++
skype : lorenzoooone +++
Flickr : http://www.flickr.com/photos/lzophoto/sets
+++ Portfolio : http://www.delafauteaugraf.com +++
Blog : http://lzophoto.blogspot.com "


Lopussa linkatusta portfoliosta löytyy sähköpostiosoite, jos ei halua soitella.

Kävimme aiheuttamassa hämmennystä Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampuksella, joka kuuluu omiin lempipaikkoihini tässä kaupungissa (ne on mun huudeja, asuin ennen ihan vieressä ja kuljin joka päivä kampuksen läpi), ja napsimme erilaisia taustoja vasten kuvia. Periaatteessa homma oli helppoa, koska ei tarvinnut poseerata, mutta Top Modelista tuttu ~smile with your eyes~ on yllättävän vaikeaa jos ei saa hymyillä! Se tosin vaatii vaan vähän opettelua, mutta ei tässä uutta huippumallia etsitäkään. Oli hurjan hauskaa työskennellä kuvaajan kanssa, joka oikeasti laittoi peruukkia paremmin ja ohjasi koko ajan. Tykkään! Kuvattavana ollessa sitä ei oikeasti hoksaa milloin näyttää tyhmältä, joten ohjauksen saaminen tekee hommasta aina niin paljon helpompaa.

Tältä se sitten näyttää:

27. heinäkuuta 2010

Kai kaikki ovat tietoisia että Suomen World Cosplay Summit -edustajien kuulumisia voi lukea Cosplay Finland Tourin blogista? Suosittelen, jos coverage säilyy yhtä kattavana niin kaikkea siistiä tulossa.

Lomailen enkä jaksa blogata, katsellaan jahka tässä piakkoin alkaa uudet projektit. Kaavoitushammasta kolottaa ja yksi alushame kaipaisi suunnittelua ja trial-and-error-kokeiluja, joten jahka selviän vanhempien nurkista takaisin kuumankosteaan Jyväskylään niin alkaa tapahtua.

11. heinäkuuta 2010

Pikkunäpräystä

Nnngh, tämä kuumuus! Harkitsen tässä muuttoa Lappiin koska helle ei sovi minulle. Onneksi huomenna pienen töissäpyörähtämisen jälkeen suuntaamme möksäilemään pariksi päiväksi. Ennustan että keskiviikkona näytän animuzombilta ryppyisen ihoni kanssa, koska en ajatellut nousta järvestä pariin päivään.

Mutta! Kuumuudesta johtuu myös se että asuntomme on karmiva pätsi ja jouduin pakenemaan viileään makuuhuoneeseen Buffy-DVD:eiden ja läppärin kanssa. Erinomainen mahdollisuus kirjoittaa hieman Thagen propeista, joista Wepi jo kyselikin.



Thagellahan on siis kirjansa, eli Librum Vespera, sekä Poison Pink (tai Eternal Poison), jonka mukaan koko peli on nimetty. En ole hirveä proppien ystävä, johtuen lähinnä siitä että narikoiden ja ihmisjoukkojen kanssa säätäminen alkaa ottaa päähän hyvin pian. Nämä kaksi pientä proppia totesin kuitenkin sekä oleellisiksi EuroCosplay-esitykselleni että helpoiksi kantaa mukana. Yksi syy tähän on tämä:



Kirja ei ole ihan yhtä paksu kuin Pink, mutta pääasiassa tarkoitus olikin saada propit jotenkin yhdistettyä eikä niinkään piilottaa Pinkiä. Homma toimi hyvin, kirja kulki kangaskassissa ja kun jouduin kantamaan sitä kädessä, Pink meni sisälle kivasti.

Librum Vesperanihan on tosiaan ihan alusta alkaen tehty itse. Artulla sattuu olemaan alan koulutus, joten yhdistimme voimamme. Artulta tämä tosin vaati vain sen että istui takapuolellaan ja kertoi mitä tehdä seuraavaksi... Ainoastaan kerran pyysin liimausapua koska jouduin itse töihin ja liiman piti kuivua iltaan mennessä.




Kirjani sisään on piilotettu Disco Ensemblen Miikka


Kirjan teko on suhteellisen pitkä prosessi, joten tähän entryyn ei mahdu tutoriaalia. Veikkaisin tosin että joku muukin on siitä joskus tutoriaalin tehnyt, joten googlailemalla varmaan löytyy. Sen voin sanoa että hankalaa se ei ole, vähän työlästä vain, ja Eri-keeperiä kuluu. Ihan päivässä kirjaa ei myöskään sido, koska liiman pitää kuivua kunnolla työvaiheiden välissä. Voin myös sanoa sen, että jos haluatte tehdä tuollaisen salalokeron kirjaan, niin se on ihan uskomatonta persettä koska paperi on yllättävän jytkyä tavaraa. Hinkutin tuota reikää useamman tunnin putkeen, ja käsi oli sen jälkeen ns. paskana.

Koristeet Librumissani ovatkin sitten kotoisaa Cernitiä (tuo kiekula kannessa), lukunauhaa sekä itselleni aivan uudella tavalla valamalla.



Poison Pinkiin käytin askartelukaupasta ostettua pisaranmuotoista muovimunaa, ilmakuivuvaa massaa sekä kuumaliimasta valettuja alastomia naisia. Käytin valamisessa tätä tutoriaalia, jonka löysin Cosplay.comin foorumilta joskus menneisyydessä.


Näillä tehdään naisia


Tutoriaali käytti savea jota ei koveteta, joten mallikappaleet tuhoutuvat muottia tehdessä. Itse totesin että eff that noise ja pyöräytin alkuperäiset Cernitistä. Tarkoitushan on saada alkuperäiset ulos kipsimuotista helposti tuhoamatta muottia samalla, ja kova Cernit ei sinänsä ole erityisen hyvä tähän. Itseasiassa tuhosin ihan pikkaisen muottiani kun jouduin kaivertamaan alkuperäistä naista kipsin keskeltä, mutta kyllä se sieltä tuli menemättä aivan pilalle. Librum Vesperaan tulleet reunakoristeet taas tulivat ulos oikein mainiosti, koska paistoin Cernitiä hyvin vähän aikaa jolloin se jäi hyvin joustavaksi. Tässä voinee trial-and-error-hengessä kokeille eri materiaaleja, itse nyt vaan tykkään Cernitistä.


Alkuperäinen nainen ja mittasuhdetta antava lankarulla


Hyvänä vinkkinä voin sanoa että jos vain mahdollista, kannattaa käyttää sellaista isoa liimapyssyä. Tuolla kuvassa oleva pieni pyssy on huijausta, tein suurimman osan valamisesta isolla pyssyllä. Yksi ainoa syy: isosta pyssystä tulee enemmän liimaa. Tässä hommassa ei voi lirittää pikkasen, sitä liimaa on tuuttava kerralla rutkasti. Tasaisin lopputulos tulee jos pystyy pitämään pyssyn paikallaan koko ajan ja täyttämään muotin siitä. Käytännössä omista muoteistani tätä pystyi käyttämään ainoastaan noiden jalokivien kanssa, mutta muiden kanssa liikuin HYVIN hitaasti jotta muotti ehtii täyttyä. Muuten tulee epätasaista jälkeä.

Kuumaliima kuivuu ihanan nopeasti, joten juttuja ehtii tehdä tunnissa vaikka kuinka. Ei mene aikaakaan kun muotissa oleva liima on kuivunut, ja voi valaa seuraavan. Ja sitä odotellessa ehtii sitten mattopuukon kanssa vähän silottelemaan reunoja, koska liimarihmat ei ole erityisen nättejä.

Sitten se persein osa: kuumaliimassa ei pysy liima. Sain vihdoin kontaktiliimalla läntättyä naiset Poison Pinkin kylkeen, mutta aikansa siinä meni että sain ne pysymään. Tuskastuttavaa.

Oli oikein hauska pitkästä aikaa askarrella tällaisia juttuja, tuppaan keskittymään aina vähän enemmän ompelupuolelle ja jätän ei-kisapukujen propit sun muut Artulle. Hauska projekti, vaikka kiire meinasikin tulla koska olen derp derp tyhmä. Tuota kuumaliimavalamista tekee mieli kokeilla uudelleenkin, oli miellyttävän nopeaa touhua ja kivaa näpräämistä.

Tällä hetkellä minulla on jokin järkyttävä cosplayhinku joka iskee tietenkin aina silloin kun ei ole coneja näkyvissä ja voisi tehdä muitakin juttuja (kuten niitä kahta hametta jotka odottavat puolivalmiina ompeluhuoneessani...). Blää. Olin niin epätoivoinen että kävin AnimeCharacterDatabasessa, ja nauroin itseni kipeäksi vaihtoehdoille. Female Adult -haku puskee ruudun täyteen hentsuhahmoja jos ei hoksaa filtteröidä niitä. Filtteröinnin jälkeen hävisi 20 sivua ja löytyi jopa ihan potentiaalisia hahmoja ja vielä parempaa, uusia sarjoja katsottavaksi! Tästä lähtee. Mutta jospa ensin tekisin ne hameet valmiiksi...

10. heinäkuuta 2010

Kesän coniraportti: Desucon vs. AnimeNEXT vs. Tracon, osa 2

Ja sitten toinen osa tästä eeppisyydestä. Vähemmän eeppistä tällä kertaa, lähinnä yleistä pohdintaa puvuista ja MINUA.

Yleinen pukujen taso
Eli miltä conit näyttivät

Ihan ekana, naamani kun selasin sekä Desuconin että Traconin kuvia: :OOOO WHAAAAT? Mikä taso! Mikä eleganssi! Erilaisia pukuja! Laidasta laitaan! No ainakin niin että eräät tietyt supersuositut sarjat eivät dominoineet ainakaan kävijöiden kuvagallerioita, enkä itse tapahtumissakaan ahdistunut jätesäkeistä tai hakamista (paitsi että yksikin Vocaloid aiheuttaa minussa ihottumaa, mutta se nyt vain on omaa yliherkkyyttäni). En nähnyt ylenpalttisesti tissimiehiä tai rutkuperuukkeja, tai loimusamettilaarin läpi juosseita tapauksia. Hyvä Suomi.

No kuinkas näin nyt kävikään? Desuconin osalta selitys lienee se perinteinen "kesän eka coni": ne jotka eivät jaksa lähteä jonnekin perseeseen (Kemiin tai Turkuun), Desu oli se coni jota varten pukuja suunniteltiin ja väännettiin koko talvi (=viimeiset kaksi viikkoa ennen conia tuli pakaroiden alla). Näissä olosuhteissa, kevään pitkittyessä ja takatalven ängetessä ilmastoon, syntyy kaikenmoista hienoa. Juu ei pässimpää ollenkaan.
Tracon taas oli monella tapaa kesän päätapahtuma, vaikka kilpailikin tittelistä Desun kanssa aika kovasti. Tracon on kuitenkin vähän pidempihistoriainen tapahtuma, ja ajankohdaltaankin lähellä perinteisen päätapahtuman Animeconin järjestämisajankohtaa. Siitä voi tietenkin olla montaa mieltä kumpi se päätapahtuma sitten onkaan, mutta moni tuntui olleen hyvinkin inspiroitunut tekemään Traconiin mitä mielenkiintoisempia viritelmiä. Normaalistihan Tracon on ollut sellaista peruskauraa kaikin puolin, ja itselläni ainakin on ollut vähemmän "jee teen eeppistä kakkaa"-fiilis kuin "jee perseilen jotain helppoa kun kerran voi" (... paitsi silloin yksi vuosi mutta se oli VIRRRHE). Nyt ehkä eeppinen tapahtumapaikka ja tosiaan ajankohta myötävaikuttivat siihen että muutkin kuin kisaajat jaksoivat panostaa. Tracon olisi myös voinut olla täynnä "no lol pieraisin jotain täs Desun jälkeen" (... what's with the poop today...) mutta ei se siltä ainakaan näyttänyt! Hyvä Suomi.


Traconin kuvasaldoni: ihkut Katy Perry ja Lady Gaga!


No, entäs Amerikassa. Jos nyt lähdetään siitä että siellä saimme todistaa mm. kuinka Na'vi otti leikkimatsia Avatarista tuttua taisteluhaarniskasysteemiä vastaan. ETTÄ SILLEE. Toki täytyy myöntää että YuffieBunnyn Na'vi-maskit olivat ammattilaisen tekemiä, mutta kun näimme taisteluhaarniskasysteemiä roudattavan ohitsemme, siihen ei voinut todeta kuin "lol AnimeNEXT".



ANext on siis hengailuconiksi yllättävän kovatasoinen. Se on itärannikon kesän ensimmäinen coni, joten sinne tosiaankin rontataan sitten ne talven aikana syntyneet näperrykset joita ei kuitenkaan haluaisi kilpailuttaa. Eihän se toki tarkoita pelkkää eeppisyyttä, mutta aika paljon kuitenkin!
Se tosin täytyy sanoa että amerikkalaiset tuntuvat cosplayaavan aina samoja juttuja. Siellä eivät sarjat kuole koskaan, ja coneissa on samoja sata vuotta vanhoja CLAMP-juttuja jotka Suomessa ovat jääneet vain hc-fanien photoshoot-puvuiksi. Meillä ehkä kirmataan vähän enemmän trendien perässä (Ranma½ on niiiiin 2004~). Toisaalta sitten taas, joukossa oli myös erikoisia juttuja kuten Cirque du Soleilia. Sellaisia vaan oli jotenkin vähemmän, ja ne olivat vähän extrememmästi outoja kuin mitä Suomessa näkee.
Kaikenkaikkiaan, ANext oli todella kotoisa siinä mielessä että samoja juttuja ja samaa tasoa löytyi kuin Suomestakin, sekä samoja ikäluokkia. (Sivuhuomautuksena, erityisen kotoisa olo tuli kun eräällä käytävällä ilmeisesti virittäydyttiin jo rave-tunnelmaan soittamalla Daruden Sandstormia. Saatoin hajota sisäisesti.) Muuutta sitten oli myös kaikkea kreisiä.
Ne jotka haluavat katsella kuvia ohjastan ACParadisen AnimeNEXT-galleriaan. Siellä on jos jonkinmoista, ja lisää löytää kun klikkailee.

Kaikenkaikkiaan kyllä nyt täytyy sanoa että vaikka kuinka oli isossa maailmassa hienoa niin Hyvä Suomi. Tämä on tasapeli koska Suomessa kärsin vähemmän (vaikka menin myös whoa vähemmän)

WINNER: Suomi


MINÄ
Eli miltä minä näytin eri coneissa

Desucon:


Kuvaajaa ei tarvitse kreditoida jos se nukkuu yönsä vieressäni.


Tämä monen monta kuukautta työn alla ollut neito. 14-vuotias taikatyttöni, joka kaikesta huolimatta valmistui samana päivänä kuin lähdimme Lahteen. Niin siinä aina käy. Hahmo on siis Thage, pelistä Eternal Poison. Obscure Atlus characters ahoy! Kengät murhasivat minut, bootcoverit eivät pysyneet ylhäällä, blaa. En ole tyytyväinen tuohon jalkaosastoon laisinkaan, ja mekko on mitä epämukavin kesäkuumilla. Siksipä kadunkin äärettömästi että valitsin juuri tämän puvun mukaani Amerikkaan, varsinkin kun New Jerseyssä oli juuri alkanut hiostava kamala kesä (oon pohjoisen tyttö, sulamispiste on 25 astetta!). Heitinkin kengät hittoon hyvin pian ja suihkin paljain jaloin (kunnes vanha järjestysmiessetä sanoi että "laita ees sukat jalkaan"). Mutta toisaalta, tämä kuva teki minut onnelliseksi että otin puvun mukaan...


Photo by LJinto


FFFFFFFF. Ihanaa shoppausta, näytän kuumalta ketulta ja tykkään siitä! Mutta opin tältä reissulta sen että kuumuus + minä = :((((

Ja sitten, nopein pukuni (mekko valmistui vuorokauden sisään vaikka käväisin töissäkin ja datasin riemulla), jonka kuviin en niin ole tyytyväinen mutta antaapa mennä. Parempia kuvia jahka joku kuvaa.



Huvittavaa, harvat tutut tunnistivat hahmon mutta Sorsapuistossa Artun kanssa kävellessämme jatkuvasti jostain kuului "hei kato Lady Gaga ja Adam Lambert". Ja joo, vastahan minä toukokuussa tuosta mekosta puhuin... Nyt vaan tuli niin huvittava idea tästä Gaga & Glambert -parista ja löysinkin New Yorkista kankaankin puolet halvemmalla kuin Suomesta niin kai se nyt oli tehtävä. Ja tulipahan ostettua niin hauskin peruukki että jos koskaan haluan cosplayata Sirkka Tälliä niin tukkaosasto on jo hallussa.

Lopputiivistyksenä...

AnimeNEXTiin ei kannata lähteä ellei ole paikallisia kavereita. Se olisi vähän kuin lähtisi Kirsikankukkaconiin ja kukaan muu tuttu ei tulisi sinne (eikös näin tapahtunut joillekin, hmm...). Kavereiden kanssa siitä saakin sitten paljon riemua irti, mutta noinniinkuinmuuten on ihan sama mennä suomalaisiin coneihin. Aika monta kertaa totesin asioista että "just like Finland" (paitsi että suomalaisissa coneissa on harvoin anniskeluravintolaa samassa yhteydessä! Screwdrivereita kesken conin, mmmm...) ja fiilis oli todellakin kuin olisi vaan suomalaisessa conissa jossa ei ole ennen käynyt ja kaikki puhuvat hassusti. Ainoa oikein superihana ja paras asia olivat kuvaajat, joita kuljeksi paljon ympäriinsä. En vähättele suomalaisia kuvaajia, mutta tarkoitan tällä siis "moi kamerani maksoi enemmän kuin autoni"-henkisiä cosplay-kuvaajia. "Mennään tohon syrjempään, siinä on kiva puu, otan susta vähän kuvia eri puolilta"-kuvaajia. Mutta tämä onkin aihe eri päivälle.
Tässä yhteydessä tosin on mainittava että tämä on se oikea ja paras syy lähteä World Cosplay Summitiin. Internationellit kaverit, joiden luo voi mennä hupsuttelemaan. Tämäkään conimatka ei olisi onnistunut ilman Summitia, koska ilman Summitia en olisi tavannut Reneetä. Pfft mikään maailmanmestaruuskisa, se on vain hyvä tekosyy sille että pääsee viikoksi cosplayaamaan huippujen tyyppien kanssa joista tulee hyviä kavereita jos niin vain tahtoo.

Desucon ja Tracon onnistuivat välttämään katastrofit cosplayn osalta, vaikka Desussa valomiehet menivät "lol ei myö tiijetä" ja Traconissa cosplay-kisa oli kaaos. Kaikilla oli peruskivaa ja risut on jaettu. Ei ehkä ollut eeppisin conikesä iinä, mutta aina ei voi olla supermegaparasta.

Henkilökohtaisesti kyllä muistelen tältä kesältä suurimmalla lämmöllä ANextia mutta se on ehkä ymmärrettävää.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, hyvää yötä.

7. heinäkuuta 2010

Kesän coniraportti: Desucon vs. AnimeNEXT vs. Tracon, osa 1

Kesän conikausi alkoi ja loppui aivan hupsankeikkaa vaan. Riippuu tietenkin omista kiinnostuksenaiheista, itse aion käydä kuitenkin vielä Finnconissa (koska conipaikka melkein näkyy meidän parvekkeelta lol) ja jotkut varmaan menevät Ropeconiinkin. Animuconit vaan taitavat olla tältä kesältä paketissa, ja niissähän tuli käytyä. Kävin jopa niinkin kaukana kuin New Jerseyssä, Americassa (insert vahva aksentti), AnimeNEXT-tapahtumassa, jota oli jo itse tapahtuman aikana hauskaa verrata Suomen coneihin. Joten hei, vertaillaan Desuconia, ANextia ja Traconia (tietenkin cosplay-aiheisesti, koska durrdurr ei cosplayereita kiinnosta mikään muu durrdurr)! Ja koska jokaisella on hyvät puolensa, jaetaan conit osiin ja katsotaan kuka voittaa minkäkin alueen! Koska minä olen vihdoin edes sen verran lomalla että ehdin ajatella asioita! Kahdessa osassa jopa, koska jossain vaiheessa silmät alkaa sirrittää itse kullakin.

Pohjatiedot tapahtumista niille jotka eivät tiedä:
Desucon, 12.-13.6. Sibeliustalo, Lahti, cosplay-spektaakkelina EuroCosplay-karsinta sekä cosplay-näytös.
AnimeNEXT, 18.-20.6, Garden State Exhibit Center/Double Tree Somerset Hotel, Somerset, New Jersey, cosplayn saralla mukana Masquerade (jossa oli sekä kisa että näytös) sekä Hall Costume Contest.
Tracon, 3.-4.7, Tampere-talo, Tampere, cosplayta ohjelmistossa lauantaina yksilökisa jonka yhteydessä show-sarja, sunnuntaina ryhmäkisa sekä vielä nettipukukisa.


Tapahtumapaikat
eli kuvausmahdollisuudet ja tilat cosplayn kannalta

Vaikka Sibeliustalo onkin ihanasti veden äärellä ja viime kesänä saimme parhaat cosplay-kuvat ikinä siinä laiturilla, ja Garden State Expo Centerissä oli pusikkoa, ihania kantoja, lisää pusikkoa ja nättejä siltoja (koska Amerikassa kaikkea on aina enemmän), Tampere-talo on ehkä ikuinen suosikkini conipaikoista. Siellä on pusikkoa (sorsia iih), siellä on kaakelivessameininkiä (joskus vielä Persona 2-ryhmä Tre-talolla olevaan coniin niin saadaan peliin sopivia kuvia!), ja hyvissä kuvauspaikoissa on kunnolla valinnanvaraa. Lava ja takahuonekin ovat sieltä paremmasta päästä, vaikka ei siellä silti ole herkkua liikkua mekkojen kanssa joiden alla voisi salakuljettaa isoäitejä maahan. Mutta missäpäs se olisikaan, paitsi ehkä itse lavalla kun siellä mahtuu hulmuttelemaan helmojaan ihan miten tykkää.

Sibeliustalon pääsali on suhteellisen eeppinen, ja onneksi yleisön naamat eivät näy kovin hyvin lavalle koska siinä iskee melkoista jännitystä sen ihmismassan edessä. Jengiä on Ihan Pipona, ja ihan joka puolella pitkin seiniä. Harmi etteivät takahuonetilat ole yhtä hyvät, vaikka se "aula" onkin suht tilava. Jotenkin saan siitä vähän turhan paljon fläsäreitä vuoden 2006 Animeconista, jossa seisoimme kaikki pyörtymispisteessä tunkkaisen paahtavilla kivikäytävillä. Onneksi käytin tänä vuonna yleisiä pukuhuoneita, joissa on pienuudestaan huolimatta enemmän tilaa kuin takahuoneen pukkareissa joihin mahtuu tasan kolme ihmistä per huone kamojen kanssa.

Garden State Expo Centerin backstage (jonka ovella olleiden järkkärien määrä oli pyöreä nolla) taas oli iso siipale valtaisaa hallia, jossa oli sekä dealer's room, food court eli ruoka-alue, itse lava, overflow-"huone" jossa onnettomat (jotka eivät tajunneet sniikata oikean salin puolelle) saivat seurata masqueradea screeniltä sekä pikkulava (jossa oli mm. parapara-opetusta) ja "hengailutilaa". Ai että vähän eri meininki! Backstagella oli kisaajille rivikaupalla tuoleja sekä iso screeni jolta seurata lavan tapahtumia.

Siinäpä se, saattoi siellä olla peilikin mutta varsinaisia pukeutumistiloja en nähnyt, johtuen ehkä siitä että suurin osa conikävijöistä on kuitenkin yötä tapahtuman yhteydessä olevassa hotellissa (tai aivan vieressä olevissa Holiday Innissä tai Crowne Plazassa) joten pukuhuoneille ei ole (tai ei vain nähdä) samanlaista tarvetta. Niin, ja backstagella ei ilmeisesti ollut ollenkaan vessaa, koska törmäsimme masqueraden jo alettua yhteen tuttuun kisaajaan vessojen ulkopuolella. Sinänsä kauhistuttava ajatus, vapaana juoksevat kisaajat kun kisa on jo käynnissä...
Ylipäätään tapahtumassa ei ollut yleisiä pukuhuoneita, mikä johtaa ihastuttaviin vessapukeutumisiin jos kukaan kavereista ei anna käyttää huonettaan, jos nyt ylipäätään on kavereita jotka ovat hotellissa yötä.

Kyllä suomalaiset conit vievät voiton näissä jutuissa. Mieluummin kuljen kiemurtelevia kapeita käytäviä pitkin lavaa kohti ja luovutan välillä istumapaikkani jollekin toiselle kuin könötän ankeassa hallissa jossa ei voi vaihtaa vaatteita ellei halua paljastella sadalle ihmiselle kerrallaan. Tracon ja Desucon tosin olivat suhteellisen samantasoisia: siinä missä toinen hävisi, toinen voitti. Ahtaissa tiloissa sai keksiä veden kaveriksi, hivenen avarammissa tiloissa piti nälkäisille tarjola eioota. Desussa tosin oli yleinen pukuhuone (kaksikin naisille, A+!) jota Tracon ei tietääkseni tarjonnut, ainakaan niin julkisesti että siitä olisi ollut mainintaa ohjelmalehtisessä tai nettisivuilla. Vessassa pukeutuminen on tympeää ja inhaa, en tue laisinkaan.

WINNER: Desucon



Cosplay-päänumerot
eli kuinka Suomi pistää kampoihin Isoon Kirkon Meiningille

Automaattisestihan pessimisteille tulee mieleen että blaa, ANimeNEXTin Masquerade oli saleen ihan huikea ja eeppinen. No olihan se sitäkin! Tällä kertaa se oli kuulema harvinaisen hyvä, koska yleensä ANextissä on sellaista settiä ettei selvinpäin ilkeä katsoa. Eipä sillä, olimme varautuneet sentasoiseen hirveyteen, mutta loppupeleissä päädyin toteamaan että paria poikkeusta lukuunottamatta taso oli aika sama kuin suomalaisissa coneissa. Ero Suomeen oli tanssiskittien määrä, joka oli aika tyrmäävä. Ei sillä, kyllähän noita on meilläkin nykyään melkoisen paljon, mutta jotenkin olin yllättynyt tästä määrästä. Sellainen karu arvio on että 95% oli tanssia ja loput hassuttelujuttuja. Toisaalta, se tanssi olikin sitten vähän eeppisempää. Siellä oli mm. balettia joka oikeasti näytti baletilta (Tutu tanssi oikeasti varpaisillaan) ja isomman porukan koreografioita ja eläytymistä jotka vetivät aika sekaisin siinä eturivissä istuessa. Joten huvittavia ääripäitä: samaa settiä mitä Suomessakin näkee (hetkittäin tuli mieleen vuoden 2008 Animecon, jonka ryhmäcosplaykisasta halusin lähinnä lähteä kesken kaiken pois), ja sellaista mihin ei vielä ole Suomessa pystytty, ainakaan niin että muistaisin (eriävät mielipiteet otetaan innolla vastaan!).

Ja siinä missä meillä on Viiksimies joka juontaa Aina ja Kaikkialla, amerikkalaisilla on Darcy, joka on suloinen kuin suklaamuffinssi, ja kuulema myös juontaa jatkuvasti. Neito sai myös koko yleisön laulamaan Pokemonin englanninkielisen tunnarin. Veti aika hiljaiseksi kun koko sali laulaa, ja jatkaa vaikka esilaulaja lopettaa.


Ihku tui Darcy


Mutta kaipa te haluaisitte myös nähdä videoita! Voittajia oli Ihan Pipona, johtuen kolmen kategorian (Novice, Journeyman ja Master) jaosta, mutta tässä kolme isoa palkintoa, eli best craftsmanship, best performance, ja best in show.


Kaikki ANext-videot AnimeJamSessionsTV:ltä


Best Craftsmanship: A Tribute to CLAMP. Kauniit puvut eivät näy lavalta, mutta ne olivat kauniita. Koska en ole CLAMP-ihminen, en osaa nimetä hahmoja, sorde, mutta keskellä tanssiva oranssi pukuilija oli mm. kirjonut korsetin etuosan käsin (joku muukin on sellaisesti vinksallaan! Kyseinen nainen muuten piirtää normaalielämässä Bizenghastia ja on hulvaton) ja tehnyt merkinin, eli häpykarvaperuukin pukuunsa. Se oli kaunis röyhelö. Vaaleanpunainen neito sai kunniamaininnan koska osallistui masqueradeen ihan ensimmäistä kertaa, ja oli molemmista voitoistaan suhteellisen hämillään.



Best Performance: Birth of a DJ, Death of the Dance Skit. Cupcake Cosplay veti homman himaan melko hienosti. Mitä tästä nyt voi muutakaan sanoa kuin että aika hyvin yhden viikonlopun harjoittelulla. (!)



Best In Show: Hetalia - Everyone's A Little Bit Racist. Itseasiassa en nähnyt tätä koska tulimme vähän myöhässä, joten en osaa sanoa muuta kuin että olin järkyttynyt palkintojenjaossa kun selvisi että Hetalia voitti. Mutta eipä sillä, loppupeleissä en ihmettele laisinkaan. En tosin olisi halunnut olla tuomaristossa tekemässä päätöksiä...

Näiden hauskuuksien lisäksi hall costume contestissa palkittiin sitä vetäneiden mielestä kivoja pukuja, joista osa olikin ihan kivoja ja loput menivät vähän "taisi olla lempparihahmo"-kategoriaan.

Desuconissa oli tietenkin melko hyvät tsäänssit Suomen komeimpaan pukuloistoon yksilökisassa koska siellä järjestettiin EuroCosplay-karsinta johon itsekin osallistuin. Melkoisen hienoa settiä siellä olikin. Suomen toista kansainvälistä, World Cosplay Summit -karsintoja dominoineita tanssi-skittejä oli kiitettävän vähän, ja suurin osa esityksistä sisälsi puhetta ja oli linjaa "hahmot tekevät juttuja". Joihinkin olisin kaivannut vähän enemmän "juonta", eivät meinanneet aueta minulle (en tosin myöskään tuntenut kaikkia sarjoja/hahmoja). "Hahmot tekevät juttuja" käy helposti melko tylsäksi jos ei tajua mitään. Mutta yhtään ei tarvitse hävetä EuroCosplay-edustajaamme, Majo on tunnetusti loistava cosplayaaja!


Unita se jaksaa aina kuvata, kiitos siitä!


Cosplay-näytös oli itseasiassa varsin kiva! SoulCalibur-ryhmä puhutteli sydäntäni esityksellään, ja Yunan laulanta oli onnistunutta, mutta melko perussettiä noin muuten.

Osallistujakunta oli suurelta osin melko nuorta, mikä oli ilahduttavaa, koska näytös on nimenomaan siksi positiivinen juttu että siellä harjoittelemalla nuoremmat pääsee esiintymiskauhusta ja juoksukisoista tulee vähän rauhallisempaa katsottavaa.
Formaatiltaanhan cosplaynäytös on lähinnä tuota amerikanmallia jota ANextissä käytettiin: yksilökisaajat saavat joko vaan pyörähtää lavalla tai esiintyä, ja ryhmät tulevat yksilöiden kanssa sekaisin. Sinänsä ihan toimiva idea, mutta selkeästi vaatisi melko tiukan osallistujarajan. AnimeNEXTissä masquerade kesti parisen tuntia, mutta isommissa coneissa ne kuulema tuppaavat olemaan sellaisia nälkävuosimittaisia hirviöitä. Kyllähän tuo Suomessakin onnistuisi kisat yhdistämällä, kun Animecon vetää yli 70 yksilökisaajaa ja ainakin sen parikymmentä ryhmää... Kysymys vaan on että kuka sitä jaksaisi katsoa.

Traconin cosplay-kisoista yksilökisa meni minulta aivan täysin ohi koska olin takahuoneessa mammailemassa, joten en voi sanoa muuta kuin että ihan nättejä pukuja. Muutama eeppisempi viritelmä, mutta melkoisen tasaista perushyvää suurin osa. Kukaan ei ollut vain juossut vaatekaapin läpi, mikä on positiivista.

Ryhmäkisan sitten ehdinkin seurata, koska minut oli buukattu kahteen paikkaan samaan aikaan ja jouduin luopumaan mammailusta sillä kertaa. Ehdin kuitenkin fanfiction-paneelista juuri sopivasti katsomaan kisan. Se täytyy sanoa että siitä edellisestä ryhmäkisasta jonka tuossa salissa katsoin, taso oli kummasti parempi! Yhtään ei ollut yaoita (viimeksi oli melkein kaikissa), huumori kirvoitti ajoittain oikeasti naurua ja taisin jopa taputtaa mukana välillä.

Kaikenkaikkiaan Traconin kisasta jäi vähän... meh-olo. Perushyvää. Tiedä sitten johtuiko tämä jotenkin mielentilastani tai jetlagistani, mutta jäi vähän vaisuksi. Siitä toki plussaa että taso oli sitä perushyvää, mutta sellaisia wow-reaktioita olisi saanut tulla.

Periaatteessa tässä kategoriassa kisa on Desuconin ja ANextin kesken. Voittaja valitaan kyllä sen perusteella kumpi aiheutti enemmän riemua itse tilanteessa. (PS ilmaisella viinalla ei ollut mitään tekemistä tämän päätöksen kanssa)

WINNER: AnimeNEXT, nyt sitten kuitenkin.

Ja tästä on hyvä pistää poikki. Jatkuu seuraavassa jaksossa, jossa luvassa yleistä katsausta pukuihin, mielipiteisiini ja rintamukseeni.

2. toukokuuta 2010

Die Lady Gaga, jeden Tag so schnell! Ja!

Lady Gaga on tunnetusti valtaisa hitti monella tapaa. Pop-musiikkia kuuntelevat palvovat, muoti-ihmiset palvovat, ja myös cosplayerit palvovat tätä tätsyä. Jälkimmäisin ei ole mikään ihme, kun katsoo Gagan vaatteita. Jokainen "hotellilta lentokentälle"-siirtymä tarkoittaa uutta jännittävää asukokonaisuutta. Kerrankin paparazzi-kuvissa on muutakin jännättävää kuin "näkyykö alahuulet?". Joita Gaga ei ole vielä vilautellut erityisen paljon, koska halleluja, kerrankin nainen joka osaa nousta autosta oikein, toisin kuin huolestuttavan suuri osa muista paparazzien kuvauskohteista! Mutta se naisten hömpöttimistä.

Toisin kuin moni vieläkin luulee, Gagan luomukset eivät ole peräisin hänen pääkopastaan, vaan suurin osa on ihan oikeiden suunnittelijoiden tekeleitä. Osa on, varsinkin nykyään, vartavasten Gagaloolle suunniteltuja asuja ja osia, mutta aika paljon tätsyn päältä löytyy myös ihan mallistoista napattuja juttuja, eikä pelkästään "arkivaatteina".


Läpinäkyvä muovimekko Rachel Barrettin Royal College of Artin valmistujaismallistosta, kaikkien rakastamalta Bad Romance -videolta, via Gagadaily.com


Gagalla toki on myös osa design-tiiminsä, Haus of Gaga. Gagatälö tekee osan kreiseimmistä jutuista, kuten Monster Ball -kiertueella nähtävän "elävän mekon".


The living dress, Monster Ball-kiertueen puvustusta, House of Gaga, via Gagadaily.com


Ja tämäpä onkin ongelma. Ainakin minulle. Gagan päällä säkit ja Kermitit näyttävät säväyttäviltä, ja naisen koko imago rohkaisee pientä fania itsensä toteuttamiseen, mutta kuinka epäilyttävää on tehdä kopio muotitalon luomuksesta?

Tottahan toki voi argumentoida että mangapiirtäjäkin on suunnittelija, koska joutuu suunnittelemaan hahmoille vaatteet ja onko se sit reilua ripata niitä? On mielestäni kuitenkin pikkasen eri asia tuoda 2D-vaate oikeaan elämään tai tehdä tarkka kopio elokuvassa nähdystä roolivaatteesta kuin tehdä kopio vaatteesta, jonka suunnittelija on suunnitellut mallistoonsa ja laittanut sen vapaaseen myyntiin kenelle tahansa jolla on massia maksaa siitä. Eihän siinä ole mitään uutta että innokkaat kotiompelijat "pöllivät" vaateideoita valmisvaatteista, ja meillä koulussa suunnitteluprosessissa jopa käytetään lehtileikkeitä ja nettiä hyvin paljonkin ideoinnissa, mutta yleensä näissäkin tapauksissa ideat jalostuvat omanlaisikseen. "No noi hihat on tosi makeet mut helma vois olla pidempi, ja kauluksessa vois olla sellasia juttuja..." jne. Cosplay on kuitenkin vaatereplikoiden tekemistä ja hahmon esittämistä, joten se menee hieman pidemmälle. Muotitalot ja suunnittelijat myös taitavat olla melko tarkkoja brändistään...

Haus of Gagan koen taas ihan eri eläimenä. Se keskittyy suunnittelemaan nimenomaan Gagalle, joten on eräällä tavalla hänen roolipuvustajansa, ja tällöin siirrytään takaisin sinne fiktiivisten juttujen alueelle ja normaalitilanteeseen. Toki hekin ovat oikeita suunnittelijoita, mutta Haus of Gagan nimissä tehtynä heidän työnsä ovat glorifioituja teatteripukuja.

Itse en ole erityisemmin musiikkicosplayta aiemmin harrastanut koska en erityisemmin koe vetoa japanilaisiin kei-bändeihin, joten en tiedä miten tällaiset hommat esim. siellä Japanissa tapahtuvat. Sivistäkää minua, olen törmännyt tähän dilemmaan vasta Gagan myötä.

Oma suosikkini Gagan asuista (elävän mekon lisäksi, koska holy shit it's alive) on ehdottomasti taannoin Video Music Awardsissa nähty punainen pitsimekko naamahuppuineen. Etsin gaalan jälkeen suurella raivolla kuvia asusta, ja metsästin suunnittelijan nimeä hokien koko ajan "anna sen olla Haus of Gaga, anna sen olla Haus of Gaga". Suureksi pettymyksekseni Gagadaily.com vihdoin paljasti mekon olleen Alexander McQueenin luomus syksyltä '98.


McQueenin pitsimekko, via.. öh, Google?


Ehkä vielä joku päivä pyöräytän tuon. Ehkä, ehkä.

Ja muissa uutisissa: maailmanvalloitus jatkuu. Tänä vuonna jää Desucon vähän lyhyeksi minun osaltani, koska lähden Desu-sunnuntaina kohti Amerikkaa pariksi viikoksi, vahtimaan lapsia ja rakastamaan SyFy-kanavaa (yhyy, vihaan tuota uutta nimeä...). Ja tietenkin kiroamaan Teksasin tuskaista säätä ja rakastamaan ilmastointia. Samalla reissulla käyn myös New York Cityssä! World Cosplay Summitista nimittäin jäi rakkaimpana asiana läjäpäin kavereita, ja nyt kun olen kerrankin menossa samaan maailmankolkkaan kuin osa heistä niin pitäähän sitä ylimääräisen matkustamisen uhallakin käydä moikkaamassa heitä. Onnistuimme tosin ajoittamaan tämän reissun niin hienosti että samaan aikaan on New Jerseyssä AnimeNEXT-coni, jonne koko porukka on menossa. Joten, minä myös! Ison maailman meininkiä, jee. Tällä kertaa voisi sitten oikeasti ottaa kuvia, eikä vaan unohtaa kameraa laukun pohjalle...

Bakaconista ehkä muutama sana sitten kun saan kuvia Shirayurihimestä.